Yhdeksäs tunti

Sensorinen deprivaatio

 

Katsoimme dokumenttia sensorisen deprivaation kokeesta. Alkuperäinen koe on siis tehty 1950-luvulla ja tehtiin uudelleen vasta 200-luvulla.

Sensorisen deprivaation kokeilla tarkoitetaan siis sitä, että ihmisiltä suljetaan kaikki aistihavainnot, ja katsotaan miten aivoihin vaikuttaa se, ettei se saa ärsykkeitä.

Tutkimus toteutettiin niin, että koehenkilöt vietiin maanalaiseen bunkkeriin. Toinen koeryhmä vietiin pimeään huoneeseen ja toinen ryhmä vietiin huoneeseen jossa heille laitettiin lasit silmille, kuulokkeet joista kuului tasaista kohinaa ja käsiin vielä tietynlaiset suojukset. Heille tehtiin erilaisia testejä ennen huoneisiin sulkemista ja vapautumisen jälkeen ja verrattiin tuloksia. Huoneissa he olivat yhteensä 48 tuntia.

Koehenkilöillä havaittiin vahvoja ahdistustiloja ja hallusinaatioita, joista saattoi aiheutua henkilökohtaisia henkisiä kärsimyksiä. Tämän takia siinä on pohdittava kokeen eettisyyttä. Alkuperäistä testiäkin pidettiin epäeettisenä, ja vaikka uusinta olikin lyhyempi aika kuin alkuperäisessä, aiheutti se samoja oireita. Koe oli kuitenkin täysin vapaaehtoinen ja koehenkilöt saivat lopettaa heti jos he halusivat.

Lopputloksena havaittiin, että ärsykkeetön aika vaikuttaa negatiivisesti aivoihin kuten, että miesten johdateltavuus lisääntyi, muistikapasiteetin hyödyntäminen huonontui 36% sekä keskittyminen muutenkin heikentyi. Ekstrovertteihin eli ulospäin suuntautuneisiin ihmisiin tämä vaikutti huomattavasti enemmän. Tästä voi myös vetää sen johtopäätöksen, että eristyssellissä olon jälkeen epäiltyjen kuulusteluissa saadut vastaukset eivät ole luotettavia, varsinkin jos kysymykset ovat olleet vähääkään johdattelevia.

Dokumentissa oli haastateltu myös kahta miestä. Toinen oli tuomittu elinkautiseen murhasta ja hän vietti 18 vuotta eri eristysselleissä ennen kuin hänet todettiin syyttömäksi, ja toinen , Brian Keenan, oli joutunut panttivangiksi Libanonissa ja vietti pimeässä huoneessa neljä ja puoli vuotta.

 

Eristyssellissä ollut mies kertoi, että hän oli keksinyt keinon karata päänsä sisään, mutta oli huomannut että vahingoitti itseään sillä. Hän saattoi esim. havahtua siihen että hän oli istunut tuntikausiaa lattialla risti-istunnassa ja heijannut itseään niin että hänen jalkansa olivat ruhjeilla. Hän myös kertoi, että vapauduttuaan hän oli menettänyt 2/3 osaa taidoistaan, eikä hän esimerkiksi osaa hahmottaa aikaa enää. Hän kyllä tietää mitä hän on tehnyt , muttei osaa asettaa niitä mitenkään kronologisesti aikajärjestykseen. Hän en ei myöskään pysty vastaanottamaan helpoimpiakaan ohjeita ja vaikka hän on ollut jo useampiakin vuosia vapaudessa kaikki näistä kadotetusita taidoista eivät ole vieläkään palautunut.

 

Brian Keenan kertoi omista halluasinaatioistaankin ja siitä, että jos aivot eivät saa ärsykkeitä, ne luovat omia havaintoja. Yksi esimerkki hallusinaatioista oli, että hän oli aavikolla hiekkamyrskyssä ja lentävä hiekka repi lihan hänen luidensa ympäriltä ja hän tunsi sen kuumuuden. Toinen hallusinaatio oli, että hän alkoi kuulla musiikkia. Hän ensin ajatteli sen tulevan huoneen ulkopuolelta, mutta kun hän tajusi sen tulevan omasta mielestään se alkoi voimistua ja voimistua.

 

Olisi mielenkiintoista päästä näkemään, mitä omat aivot tekisivät tällaisessa tilanteessa. Mutta kun tarkemmin alkaa ajattelemaan, että viettäisi edes sen 48 tuntia pimeässä yksin ilman juttukaveria... Olisi se aika rankaa. Enkä kyllä varmaan uskaltaisi :)

 

Tässä vielä aivan mahdottomoan hauskalta parivaljakolta, jotka pitävät omaa ohjelmaansa Youtubessa (Good Mythical Morning), pätkä heidän sensorisen deprivaation kokeilustaan ;)

 

https://www.youtube.com/watch?v=2mMVipm_IQ0